« Takaisin

4.9.2009

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja työelämälähtöisyys

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tulivat 2000-luvun alussa jatkotutkintokokeilun kautta osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää maisteritutkintojen rinnalle. Yamk-tutkinnot ovat tarkoitettu jo työelämässä oleville ammattilaisille. Keskeistä koulutuksessa on työelämälähtöisyys ja työelämän kehittäminen. Aiheesta ensimmäisenä väitellyt Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala kertoo työelämälähtöisyyden määrittämisestä ja omasta jatko-opiskelusta työn ohella. Mitä väitöskirjasi käsittelee? – Väitöskirjani käsittelee ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilun työelämälähtöisyyden määrittelyä ja käyttämistä. Ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot määriteltiin työelämälähtöisiksi erotuksena yliopistojen tiedelähtöisistä tutkinnoista.

Vastaväittäjänä professori emeritus Yrjö-Paavo Häyrynen (Joensuun yliopisto) ja kustoksena professori Marja Järvelä (Jyväskylän yliopisto). Oikealla Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala.

– Työelämälähtöisyys oli vahvasti esillä koko jatkotutkintokokeilun ajan koulutuksen lähtökohtana ja toimintatapana. Tutkin, miten työelämälähtöisyyttä käytettiin ja määriteltiin jatkotutkintokokeilun toimijoiden keskuudessa toisaalta kuvaamaan tutkintoa ja toisaalta toteuttamaan sitä.

Miltä ylempien ammattikorkeakoulujen tulevaisuus näyttää tutkimuksesi perusteella?

– Mielenkiintoiselta, jos työelämälähtöisyyden määrittelyä jatketaan ja ulotetaan koskemaan myös koulutuksen ja koulutuksen järjestämisen periaatteita. Periaatteilla tarkoitan mm. sitä, miten opinnäytetyön raportointia (tutkimus vs. kehittäminen) ja miten oppimista ja työtä yhdistetään. Nähdäkseni työelämälähtöisyys, kolmikantainen yhteistyö organisaatioiden, opiskelijoiden ja ammattikorkeakoulun kesken sekä aikuiskoulutuksellisuuden kehittäminen ja hyödyntäminen antavat mahdollisuuden kehittää ylemmistä amk-tutkinnoista hyvän vaihtoehdon maisteritutkintojen rinnalle. Mutta se edellyttää erilaisen profiilin ja pedagogiikan kehittämistä sekä erittäin tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa. Maisteritutkinnon pikkusiskolla en näe tulevaisuutta.

Miksi kiinnostuit jatko-opintoaiheestasi?

– Työskentelin aikuiskoulutuksen hallintotehtävissä, kun jatkotutkintojen kokeiluluvat tulivat haettaviksi. Kokeilu tuntui mahdollisuudelta, mutta ei selkeältä. Minun piti alkaa selvittää, mikä uusissa tutkinnoissa on ideana ja miten niitä pitäisi kehittää, jotta niillä olisi merkitystä. Aikuiskoulutushan oli ollut muutenkin toimintaa, joka kärsi jatkuvaa resurssi- ja huomiopulaa – ainakin ennen nykyistä painopisteeksi muuttumista. Silloin ei voinut välttyä ajatukselta, miten aikuiskoulutuksen silloisilla rakenteilla, resursseilla ja toimintatavoilla voidaan tuottaa vielä uusia ja tasoltaan vaativia tutkintoja.

– Haasteita onkin ollut ja tulee olemaan, mutta jatkotutkintotutkintokokeilu antoi hyvän kehittämisimpulssin koko ammattikorkeakoulutukseen. Tämä mahdollisuus tulisi hyödyntää jatkossakin tavalla tai toisella. Jatkuvana haasteena on tutkimus- ja kehitystyön yhdistäminen yamk-koulutukseen.

Olit osan aikaa opintovapaalla, mutta suurimmaksi osaksi tehnyt tutkimustasi päivätyön ohella. Kerro jotain työn ja jatko-opintojen yhdistämisestä!

– Vapaa-ajan harrastuksesta ei ole ollut puutetta, täytyy myöntää. Tutkimus on ollut riittävän lähellä varsinaista työtäni, joten kaikkeen ei ole tarvinnut perehtyä vapaa-ajalla. Mutta toisaalta tutkimuskohteeni on ollut myös riittävän kaukana työstäni, etten siihen uponnut. Vaaranahan on, ettei pysty etääntymään tutkimuskohteestaan.

– Oman työn tutkiminen on erittäin haasteellista. Analysoiminen ja ymmärtämiseen pyrkiminen lienee perusominaisuuksiani, siksi olen kokenut tekeväni kiinnostavia ja mielenkiintoisia asioita. Olen aina tykännyt myös lukemisesta ja kirjoittamisesta.

Itselleni oli tärkeää päästä mukaan tutkijakoulun ja tutkimusryhmän toimintaan. Ilman tätä vertaistukea ja yhteisöä olisi ollut vaikeampaa olla määrätietoinen ja edetä kurinalaisesti. Nyt vertaistuki toimi ja huolehti siitä, että olin imussa. Seminaari- ja konferenssiesityksien osalta tuki auttoi madaltamaan kynnystä lähteä mukaan ja esittelemään suunnitelmiaan ja tuloksiaan. Nekin keskustelut ovat osaltaan olleet merkityksellisiä tässä oppimisprosessissa.

Mikä väitöskirja työssä on ollut haastavinta?

– Oppia kirjoittamaan tieteen edellyttämällä tavalla. Myös rajausten ja valintojen tekeminen ja perusteleminen on ollut oma oppimisprosessinsa. Jotkut asiat olisi halunnut tehdä nopeammin kuin oli mahdollista, eli kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja malttia on tarvittu paljon. Joskus enemmän kuin luontaisesti löytyy.

…entä palkitsevinta?

– Huomiot oman osaamisen ja ymmärryksen kasvamisesta. Lisäksi olen päässyt tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja osallistumaan keskusteluihin ja konferensseihin, joissa näkökulmat ovat avautuneet. Ja olivathan nämä tapahtumat hauskojakin. Minulle oli tärkeää, että sain osallistua tutkimusryhmän työskentelyyn ja yhteisöön. Olen saanut hyviä ystäviä.

Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala väitteli 29.8.2009 yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa. Hän on työskennellyt Lahden ammattikorkeakoulussa aikuiskoulutuksen erilaisissa tehtävissä vuodesta 1997. Tällä hetkellä hän toimii tutkimuspäällikkönä Innovaatiokeskuksessa.

Väitöstiedote Jyväskylän yliopiston sivuilla »

Haastattelu: Sari Niemi
Kuvat: Sakari Ahola ja Helena Salakka

« Takaisin