Ihmiset viettävät nykyisin paljon aikaa internetissä. On siis luonnollista, että myös monet palveluntarjoajat ovat siirtyneet digitaaliseen aikaan. Esimerkiksi elokuvavuokraamot ja muut televisio-ohjelmat ovat nykyisin saatavilla erilaisten suoratoistopalveluiden kautta. Enää ei siis tarvitse odottaa television ääressä, että suosikkiohjelma alkaa tiettyyn kellonaikaan. Tämä on mullistanut monen ihmisen elämän. Voi aikatauluttaa omaa elämäänsä juuri sen mukaan kuin itse haluaa, eikä tarvitse välittää eri kanavien ohjelmatiedoista.
Digitaalisuus on tullut mukaan myös moneen muuhun paikkaan. Esimerkiksi oppilaitokset, korkeakoulut etupäässä, ovat siirtäneet materiaalejaan ja aineistojaan käytettäväksi verkon välityksellä. Monilla yliopistoilla on omia sisäisiä oppimisympäristöjä, tai virtuaalityöasemia, joihin voi ottaa yhteyttä omalta koneeltaan kotoa käsin. Tarvitsee vain olla kyseisen oppilaitoksen opiskelija, jolloin tunnukset kyseisiin palveluihin löytyvät. Materiaalia on siis tullut opiskelijoiden saataville paljon enemmän kuin muutamia vuosia sitten. Kun vielä millenniumin aikaan monet kurssit pidettiin luennointiperiaatteella ja kurssimateriaalina toimi jokin tietty kirja, on näistä ajoista tultu pitkälle. Enää ei kurssin läpäisy ole siitä kiinni, sattuiko saamaan itselleen kurssikirjan kirjastosta, sillä niitä ei usein ollut niin paljon saatavilla kuin kurssille oli osallistujia. Nykyisin kuitenkin monia materiaaleja on saatavilla täysin digitaalisesti, joten opiskelijat eivät enää ole sidottuja johonkin fyysiseen kirjakappaleeseen.
Jos digitaaliset aineistot ja yliopisto-opiskelu on lähellä sydäntäsi, tai olet vaikkapa itse aloittamassa yliopistotaivalta, niin lue ihmeessä eteenpäin. Tässä artikkelissa kerrotaan tarkemmin, millaisia työkaluja digitaaliset oppimisalustat oikein ovat ja miten niitä voi parhaiten hyödyntää omissa opinnoissaan.
Yliopistojen sisäiset verkot
Yliopistot ovat yleensä valtavia laitoksia, joissa tuhannet opiskelijat sekä henkilökunnan jäsenet työskentelevät. Silloin on selvää, ettei nykypäivänä voida enää olla pelkän sähköpostin varassa. Postin tulva tuntuu olevan loputon, vaikka useita erilaisia alustoja on käytössä, joten vaarana on, että tärkeät postit hukkuvat muiden postien joukkoon. Vielä 2000-luvun alussa sähköpostilla oli tärkeä osansa yliopisto-opinnoissa, sillä sen avulla voitiin hoitaa monia asioita, jotka olivat ennen vaatineet fyysistä läsnäoloa. Aika ajoi kuitenkin nopeasti tämän ohi, vaikka sähköposti toki nykyäänkin on vielä laajassa käytössä. Tehtävien palautus ja muut työt täytyy kuitenkin nykyisin hoitaa muutoin, sillä jos monta sataa opiskelijaa lähettää jokaisesta harjoitustehtävästä yhden tai kaksi sähköpostia kurssin vetäjälle, niin sähköpostilaatikko on tukossa saman tien.
Yliopistoilla on siis useita digitaalisia oppimisympäristöjä ja virtuaalisia työasemia. Näihin otetaan yleensä yhteys omalta koneelta vaikkapa kotoa käsin. Kun kirjautuu omilla tunnuksillaan sisään, näkee omat työtilansa ja ehkä omat kurssinsa, joihin parhaillaan osallistuu. Työtiloissa voidaan tarjota myös opiskelijoille kurssin materiaaleja, kuten esimerkiksi harjoitustehtäviä tai teoriaopetusta videoiden muodossa. Kurssin vastuuhenkilö on voinut videoida luennot jo etukäteen ja ne ovat katsottavissa alustan kautta. Näin ollen jokainen opiskelija voi tutustua materiaaleihin juuri silloin kun se omaan aikatauluun sopii, jos tietyt kurssit vaikka menisivät muutoin päällekkäin.
Myös monet harjoitustehtävät voi tehdä digitaalisten alustojen kautta. Esimerkiksi monilla teknillisillä aloilla harjoitustehtävät ja -työt vaativat tietokoneelta paljon laskentatehoa ja niiden suorittamiseen saattaa tarvita jonkin massiivisen tietokone-ohjelman. Sen lataaminen ja asentaminen omalle koneelle voi olla varsin työlästä, ja silti koneesta saattaa loppua puhti tiettyjen toimintojen kanssa. Monet laskentatyökalut toimivatkin nykyisin pilvipalveluna, jolloin opiskelija kirjautuu palveluun oppilaitoksensa tunnuksilla. Sen jälkeen hän käyttää kyseistä ohjelmaa verkkoyhteyden kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että laskentaa ei tehdä oppilaan omalla koneella vaan valtavan tehokkaalla palvelimella, josta vain tulos palautetaan oppilaan näytölle. Näin ollen ohjelma näyttää samalta kuin sitä käyttäisi omalta koneelta, vaikka kaikki tapahtuu verkkoyhteyden kautta.